Hieman on mennyt taas koneella istumiseksi viime päivinä. Oikeastaan ihan liikaa eilen. Koko päivän istuin sängyllä kone sylissä ja enimmäkseen olin finissä. Mielenkiintoinen Sinä ja fini -keskustelu ja paljon offaamista. Loppuajaksi Kanavalle, missä en ollutkaan käynyt aiemmin. Ihan siistiä porukkaa tuntuu finissä liikkuvan ja tällainen nettitutustuminen on yllättävän hauskaa. Ennen en tuntenut minkäänlaista intoa tutustua ihmisiin netissä tai ylipäänsä istua yli puolta tuntia koneella. Sitten kuvioon astuivat ficit ja elämä meni siinä. En valita, hauskaahan tuo on.

Olen huomannut että minä kirjoitan ficcejä aika harvoin. Mutta sitten kun saan pakotettua itseni kirjoittamaan, niin kyllä minä saan kirjoitettua, eikä se ainakaan omissa silmissä vaikuta millään lailla pakotetulta. Tiedä sitten miten muiden mielestä. Kommenteistakaan kun ei aina tiedä. Ja niistäkin on kyllä tullut keskusteltua. Laitoin finissä nimenmuutoshakemuksen jo vähän aikaa sitten, saa nähdä saanko sen nickin vaihdettua nyt kun adminit tulivat lomilta. Toivottavasti. Toisaalta olen alkanut tottua siihen Jassminadaraan, varsinkin kun toiset ovat alkaneet keksiä lempinimiä. Se on aikas siistiä. Tuntee kuuluvansa porukkaan.

Mutta olen minä kyllä aika saamaton noiden ficcien kanssa. Tänään kirjoitin kaksi todella lyhyttä lukua ja yhden postasin nettiin. Ajattelin ottaa periaatteeksi noiden jatko-ficcien kanssa, että en postaa lukua nettiin ennen kuin seuraava on valmis. On jotenkin turvallisempi olo kun ei tarvitse olla niin kiire sitten siinä kirjoittamisessa. Joo, hävettää melko paljon se Seitsemäs-kerta-toden-sanoo-aloitus mikä on vieläkin finissä esillä. Mutta ajattelin tässä joskus kirjoittaa sen uusiksi ihan eri tavalla. Kun kirjoittaa parodia-ficciä parituksesta James/Lily, on aika vaikea kirjoittaa myös uskottavaa ficciä heistä. Mutta minä yritän. Aika ison palan kyllä haukkasin kun heti osallistuin FFsataseen, mutta en ole sitä vielä katunut. Saas nähdä sitten kun ficcejä on kertynyt 60 eikä mielikuvitus enää riitä.

Pitäisi jaksaa mennä ulos muttakun en jaksa. Pitäisi etsiä koulu muttakun en jaksa. Pitäisi tiskata, mutta jaksanko minä? En. Kesäloma saa laiskaksi. Odotan kauhulla sitä aikaa kun oikeasti pitää mennä kouluun eikä voi olla koko päivää finissä. Toisaalta ihmisten kanssa keskusteleminen livenä voi olla melko siistiäkin. Saisivat vaan nyt nuo kaverit Suomessa tulla edes messengeriin niin voisi niitäkin vähän "nähdä". Ei ole oikein että heillä on elämä kotona ja mä vaan istun sisällä päivät pitkät.