Tästä se lähtee, blogin kirjoitus.

Päätin, että haluan alkaa kirjoittaa blogia. Päätän aika usein jotain vastaavaa, aloittavani uuden harrastuksen tai tavan. Joka sitten vähitellen jää. Ja aina päätän, että "nyt tämä kestää, tällä kertaa jaksan!" Kunnes kyllästyn. Mutta toisaalta, vain kokeilemalla voi kokeilla uusia asioita, ja testata mikä sopii itselle.

Sopivasti olen juuri muuttanut, ja on alkanut ns. uusi aika elämässä. Poissa kotoa, poissa jopa kotimaasta. Vuosi pitäisi kestää väärää kieltä, väärää ilmastoa, ilman vanhoja ystäviä. Vuosi minun pitää kuunnella kun nimeni lausutaan auttamattomasti väärin, vuosi pitää sönköttää englantia ja ymmärtää toisten puhetta. Ja silti teen tämän vapaaehtoisesti. Mutta vain niitä asioita kadutaan, jotka ovat jääneet tekemättä.

Oli mielenkiintoista huomata, kuinka helppoa ulkomaille muuttaminen oikestaan on. Viikon verran pidin matkalaukkuja huoneessani ja pakkasin. Sitten lentokoneeseen, ja uuden elämän aloitus. Tänään kävin tilaamassa itselleni irlantilaisen sosiaaliturvatunnuksen ja henkilökortin. Sekin oli yllättävän helppoa. Tunnin jonotus ja yhden kaavakkeen täyttö. Ei turhan tarkkaa, kukaan ei tarkistanut olinko kirjoittanut äitini tyttönimen kaavakkeeseen oikein.

Tällä hetkellä ulkona paistaa aurinko ja ensimmäistä kertaa saapumisen jälkeen tuntuu, että ehkä tästä vuodesta selvitään. Ilmasto on niin erilainen, koko ajan on melkein-satanut ja ollut pilvistä. Kesä pitäisi olla, mutta ei kyllä siltä tunnu. Ehkä sitten talvella on lämpimämpää kuin suomessa, ja voin vittuilla suomalaisille kavereilleni, jotka juuri silloin saavat kärvistellä kolmenkymmenen asteen pakkasissa. Todennäköisesti tosin olisin silloin paljon mieluummin itse myös suomessa. Mutta sitä ei sanota ääneen.